lauantai 29. syyskuuta 2012

Vähän pöllömpi villatakki




Se on valmis ^.^ Metsäläisvauvan vähän pöllömpi villatakki. Ohje on ladattavissa ilmaiseksi Ravelrysta. Poikkesin ohjeesta sen verran, että loin kauluksen silmukat tavalliseen tapaan ja neuloin aluksi kolme riviä aina oikeaa se. ensimmäinen rivi on nurin. Näin kaulus on mielestäni yhtenäisempi hihansuiden ja helman kanssa. Oma versioni on tehty Sirdarin Snuggly Baby Bamboo-langasta. Puikot oli (langan suosituksesta poiketen) ohjeen mukaiset 4,5 mm ja ainakin mun käsialalla toimii mukavasti. Pöllöille ompelin silmiksi tähän hätään puuhelmet, mutta ne saattavat vielä vaihtua nappeja valitessa.


Niin, ne napit. Valinnan vaikeus. Pitäisi löytyä täydelliset. En tiedä miten nuo puuhelmet käyttäytyy pesussa, joten optimaalisinta olisi vaihtaa nekin nappeihin. Ja parasta tietysti olisi, jos samanlaiset napit löytyisi silmiksi pienempinä ja napeiksi isompina. Jos silmätoiveen unohtaa, olisi omassa varastossa kahdet potentiaaliset napit, mutta kummatkaan ei ole ihan täydelliset. Huokaus. Joskus sitä saa vaan tehtyä asioista vaikeita ^.^

maanantai 17. syyskuuta 2012

Pikkuneidin pipa


Ystävä toivoi kuopukselleen haalareihin sopivaa myssyä. Ohje on sovellettu ja hitusen pienennetty Suuresta Käsityölehdestä 1/2011 löytyvästä virkatun myssyn ohjeesta. Ohjeesta poiketen virkkasin niskaan pylväitä yhden kerroksen enemmän kuin etureunaan, lisäsin rusetin ja toiveessa mainitut palmikot. Lisäksi raidoitus on erilainen. Tämä oli jo toinen virkattu työ tämän vuoden ja itseasiassa lähes koko käsityöhistoriani aikana :D

perjantai 14. syyskuuta 2012

When You believe...





Ohje: Vauvan henkselihousut, MODA 6/2012 (koko 0-1 kk)
Lanka: Schachenmayr nomotta Rheuma Thermal Wolle, 50g 
(Lankasuositus: Viking Baby Ull, 100 g )
Puikot: 3 mm

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kolme enkeliä.


26+2. Pienen pienen liikkeitä tuntuu jo jatkuvasti ja aina vaan voimakkaampina. Ja mä pelkään hysteerisesti sitä päivää, kun liikkeitä ei enää yhtäkkiä tunnukaan. Kun herään yöllä, en uskalla nukahtaa uudelleen ennen kun pienen pieni potkaisee kerran. Ja toisen. Ja vielä vähän kovempaa. "Että äiti tietää sinun olevan kunnossa, kultapieni." Ja kun vessaan pitää herätä useita kertoja yössä, ja joka kerta pitää odottaa pienen liikkuvan riittävästi, jää unet aika vähäsiksi.

On ihan hirmuisen vaikea uskoa ja luottaa. Miksi raskaus nyt muka menisi hyvin, miksi me nyt yhtäkkiä saataisiinkin lapsi, kun tähän asti kaikki on ollut niin vaikeaa? Se jättää jälkensä. Kaikki se vuosia kalvanut ikävä, kaipuu ja kipu. Se ei pyyhkiydy pois itsestään.

Koulussa joku kiinnitti huomiota pieneen asiaan, jota en ollut itse edes tajunnut: "Ihanan näköstä kun sä pidät kokoajan tosta masusta kiinni." Aloin kiinnittää huomiota siihen itsekin ja todentotta: vähintäänkin toinen käsi pitelee masua jatkuvasti ja kaikki kahta kättä vaativa pitää vähän väliä keskeyttää, jotta voin varmistaan masun olevan todella vielä olemassa. Näin myös unta, jossa lapsi oli syntynyt. Unessa en suostunut laskemaan vauvaa sylistäni hetkeksikään, en antamaan kenenkään muun käsivarsille tai hoivattavaksi. Minun. Olethan totta...

Toisaalta, tämän pienen matkaa on kolme enkeliä vartioimassa herkeämättä. Mikä heiltä muka voisi jäädä huomaamatta, mikä voisi mennä pieleen..?

lauantai 1. syyskuuta 2012

Pikkutassuttelijan ensitossukat



Ajattelin pehmustaa nuo pienet varput, jotka rummuttaa masua <3

Blogissa aiemminkin nähty sukkaohje löytyy Taito Etelä-Pohjanmaan nettisivuilta. Lankana nyt Novitan ikuisuuksia vanhaa Woolia, ajalta jolloin se oli vielä pehmeää ja kutittamatonta, 100% merinoa. Tassut jostain jämälangasta, ehkä Nallea tai todennäköisemmin 7 Veikkaa