Bolero

Se on valmis ja se istuu ^.^ Boob warmer-bolero. Hieman se sumplimista vaati, tämä yksilö on sekoitus kokoja 34-40, mutta lopputulos miellyttää ja se on tärkeintä. Ohje tähän löytyy MODA:sta 2/2012. Ohjeen lankasuositus on Debbie Bliss Angel, mutta kuten aiemmin todettu, itse käytin Schachenmayrin Fine Woolia (2x 50g/310m). Puikot langan suosituksesta poiketen, mutta ohjeen suosituksen mukaisesti kokoa 3,5. Ohjeen mukaan boleron kaikkiin reunoihin olisi virkattu vielä pieni pitsi, mutta se saa ainakin tässä vaiheessa jäädä.

Jotta ruoka pysyisi talvella lämpimänä ;D

Ja niin saapui syys...

Syksyn tuoksua on ollut ilmassa jo viikon verran ja huomenna meidän maailmassa syksy alkaa virallisesti, kahdestakin syystä. Metsästyslain säätämä koirien kiinnipitoaika päättyy huomenna ja Mies onkin koirien kanssa jo lähtökuopissa. Hurjaa treeniä ennen kanalintu- ja hirvikauden alkua tiedossa siis.

Toinen syksyn merkki on huomenna alkava koulu. Ensimmäinen tentti on heti tiistaina ja siksi mitään neulomuksia ei olekaan valmistunu viime päivinä. Keskittymiskyky ei tosin ole riittänyt lukemiseenkaan, joten lopputuloksena olen ainoastaan möllöttänyt tenttikirja sylissä. Miten lukemiseen voi keskittyä, kun ajatukset katkaisee jatkuvasti joko pienen pienen möyrintä masussa tai toisaalta pelon häivähdys, jos möyrintää ei hetkeen tunnukaan...

Saa nähdä mitä syksyn opiskeluista tulee. Huomenna olisi aamulla tarkotus mennä kokeilemaan, miltä koulussa käynti tuntuu. Pitäkää peukkuja, että supistukset pysyvät kurissa eikä lopputuloksena ole paluu lääkärin kautta sohvalle. Noh, koulu on toissijainen asia, jos pienen pieni vaatii lepoa.

Tenttikirjan kanssa möllötyksen ohessa olen kuitenkin ehtinyt surffailla neulefoorumeilla ja silmiin osui aivan ihana laukku! Itse tosin aloin haaveilla näistä veikeistä pöllöistä virkatusta vauvan peitosta, luonnollisesti... ^.^ Vaan pelkäänpä pahoin, että omat virkkaustaidot on vähän vajavaiset tähän vielä, kun isoäidinneliöinen keinunpehmuste on ainoa mitä koukulla olen tähän mennessä saanut syntymään.

Hysteerinen odottaja

Pienen pienen liikkeet tuntuvat jo kovin selvästi. Tänään (22+6) masussa on ollut oikea aktiivipäivä, isompaa ja pienempää liikettä on tuntunut pitkin päivää paljon enemmän kuin aiemmin. Sitä pienen pientä alkaa samalla rakastaa päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän. Miten paljon ja vahvasti voikaan tuntea jotain sellaista kohtaan, mitä ei ole koskaan vielä tavannut, ja miten suurta se rakkaus voikaan olla. 

Samalla menetyksen pelko saa mielessä järjettömät mittasuhteet. Kun vihdoin kuuden ja puolen vuoden odotuksen ja kolmen keskenmenon jälkeen on päästy näin pitkälle ja kuitenkin kaiken voi niin herkästi menettää... Kun aletaan olla jo niin lähellä onnistumista, mutta silti vielä niin kaukana. Riski on toki alkuraskauteen verrattuna paljon pienempi, mutta silti maailma tuntuu vaaralliselta paikalta ja riski- ja uhkatekijöitä voi nähdä joka puolella. Itsensä on helppo lietsoa hysterian partaalle ja paniikkiin. 

Oon aina pitäny itseäni varsin järkevänä, mutta nyt pelon päästessä vallalle, päässä sumenee eikä mikään järkipuhe tunnu menevän perille. Eikä se varmasti tule helpottamaan. Miten mä ikinä selviän järjissäni loppuelämästä, jos tämä pieni olento todella syntyy elävänä täyttämään meidän maailman?

Uusi viikko, uudet kujeet

Viikko on vierähtänyt edellisestä ja uusi viikko pyörähtänyt käyntiin raskauslaskurissa. 22+0. 

Viikossa on tapahtunut hurjasti, eikä silti oikein mitään. Olen lepäillyt, kokeillut jalkeilla oloa neuletreffeillä, lepäillyt, hihkunut ihastuksesta vauvan potkujen ja möyrimisen tuntuessa yhä useammin ja voimakkaammin, lepäillyt, neulonut, lepäillyt, purkanut...

Takerrutaan noihin pariin viimeiseen. Aloin neuloa boleroa syksy ja talven kylmien varalle. Koska ajatukseni pyörivät vaan yhden asian ympärillä, ajattelin sen toimivan oivana rinnanlämmittimenä syksyn ja talven kylmillä. 

14 Vaaleanpunainen rusettibolero, MODA 2/2012

Ohjeeksi valikoitui kevään Modasta löytyvä rusettibolero, lähinnä koska sen sattuessa Ravelryn hakuun, huomasin kyseisen lehden löytyvän "omasta kirjastostani" ja ajattelin saavani mallin toimimaan Schachenmeyrin ihanan pehmeästi Fine woolista, aka reumalangasta. 

Olin neulonut boleron jo puolivalmiiksi, kun pääsin sitä kunnolla sovittamaan ja totesin sen rinnuksilta aivan liian pieneksi. En selvästikään ole vielä sinut hieman pullistuneen ulkomuotoni kanssa ;) Eli ei kun alusta ja uudelleen... Isommat puikot ja kahdesta koosta sovellettu välimalli puikoille. Noinkohan tuosta tulee koskaan valmista -tai ainakaan sopivaa =)