Ensimyssy

Se on pieni askel ihmiskunnalle, suuri minulle. Se on ensimyssy. Pienen pieni pipo vastasyntyneelle sairaalaan. Siinä on mukana toivo sekä usko siihen, että pienen pieni on oikeasti tulossa. 

Joitakuita varmasti rasittaa jossittelu vielä kahta viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos kaikki menee hyvin. Pitäisi alkaa uskomaan, että huono onni on omalta kohdalta näissä asioissa jo käytetty, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. 

Kun ensimmäisen kerran huomasin olevani raskaana neljän toivottoman vuoden jälkeen, en pelännyt keskemenoa. Koska "kun raskauden alkuun saaminen oli ollut niin vaikeaa, menisi kaikki varmasti hyvin nyt, kun raskaus vihdoin oli alkanut". Vaikkei sydänääniä neuvolassa viikolla 11 löydetty, uskoin silti kaiken olevan hyvin. Sehän on ihan tavallista näillä viikoilla. Kun keskeytynyt keskenmeno ultrassa viikolla 12 todettiin, se oli isku vasten kasvoja. Pahin pelko oli, että menetetty raskaus oli ainoa mahdollisuus joka koskaan saataisiin. 

Kun toinen raskaus alkoikin vajaan vuoden kuluttua, meidän mittapuulla siis aivan hirmuisen nopeasti, tiedostin keskenmenon mahdollisuuden, mutten uskonut sen voivan osua kohdalle uudelleen. 12 viikon ultrassa todettiin kuitenkin jälleen raskauden menneen kesken. Vaikka kaiken piti olla hyvin. 

Kolmatta keskenmenoa osasin jo pelätä. Vaikka Duodecimin katsauksessa "Miksi raskaus keskeytyy -joillakin naisilla jopa toistuvasti?" (Tulppala M., Ylikorkiala O; Duodecim 113: 109-116, 1997) sanotaan raskauden keskeytyvän samalla naisella kolmesti peräkkäin vain 1% kaikista raskauksista, se oli pelkona takaraivossa. Kun keskeytynyt keskenmeno todettiin viikolla 9, se ei tullut enää yllätyksenä. "Niin. Näin siinä käy." Usko ja Toivo painoivat katseensa, käänsivät lannistuneina selkänsä ja lähtivät kantaen hartioillaan raskasta taakkaa. 

Koko tämän raskauden ajan mielessä on kytenyt pelko: Mikä vielä voi mennä vikaan? Kun kaikessa on osunut siihen pieneen pieneen prosenttiosuuteen, joille sattuu se, mikä "sattuu jollekin muulle" on vaikea luottaa enää todennäköisyyksiin. On vaikea luottaa siihen, että valtaosa raskauksista jatkuu täysiaikaiseksi ja lopussa odottaa se parhain palkinto. 

Saattaa kuulostaa siltä, etten ole pystynyt nauttimaan raskaudesta ollenkaan, mutta se ei pidä paikkaansa. Peloista on vain helpompi kirjoittaa, onnen hetket ovat henkilökohtaisempia. Kuitenkin jokainen potku, suuntautuu se sitten keuhkoihin, kylkiluihin, palleaan tai rakkoon, on Onnen potku. Joka ikinen liike kertoo pienen olevan olemassa ja voivan hyvin. Joka kerta, kun pienen sydänäänet kuuluvat, täyttyy oma sydämeni hellyydestä ja rakkaudesta. Ja joka viikko Usko ja Toivo ovat taittaneet matkaa pikku hiljaa takaisin kotiin.

Ensimyssy on neulottu kaksinkertaisella langalla, joista toinen on Ruskovillan kaksisäikeistä silkkivillaa (50%/50%) ja toinen Schachenmayrin Fine Woolia. Myssy on neulottu puikoilla kokoa 4 ja mitat on otettu Annika Barrantin Hospital Hat-ohjeesta. Sydän on tehty valmiiseen myssyyn tikkipistoin. 

Vihaisille varpaille

Jälleen joululahjapaljastuksia: tällä kertaa lahjansaaja ei osaa vielä lukea ;) Lankakaappeja raivatessa käteen sattui ikivanha perintöjämäkerä Novitan punaista Teddyä. Olin jo heittämässä sitä suosiolla kierrätykseen muiden "Mitä tästä ikinä voi tehdä?!"-kerien kanssa, kun tulinkin ajatelleeksi, kuinka kaikki lapset tuntuvat tällä hetkellä olevan sekaisin Angry Birdseista. Ja niin syntyi ajatus joululahjatossuista, joista pieni kummilapsi voisi olla innoissaan.

Palatossujen perusohje löytyy Kaspaikasta. Itse tein paloista noin 7x7 cm ja sain tossun kokonaismitaksi 19 cm. Kuten ohjeessa sanotaan, tossu venyy, joten koon ei tarvitse ollan ihan tarkka. Perintöteddyn lisäksi tossuihin sai upotettua seiskaveikkajämiä nokkaan ja pohjapaloihin. Pohjiin tein lisäksi liukuesteet Sock Stopilla.

Se jättää jälkensä.

AVA:n Erilaiset äidit-sarjan tämän viikon jaksossa seurattiin kauan toivotun ja lopulta keinohedelmöityksellä alkunsa saaneen esikoisen odotusta. Jakson aikana päästin hyvin pintapuolisesti kurkistamaan lapsettomuudesta kärsineen ajatuksiin ja se sai taas käymään läpi omiakin tunteita.

Jaksossa tulevat vanhemmat kertoivat katkeruudesta ja kateudesta, jota olivat tunteneet lapsia saaneita ystäviään ja tuttaviaan kohtaan ja syyllisyydestä, joka aiheutui siitä, ettei voinut olla ystävien puolesta vilpittömästi onnellinen. Se voi lapsettomuutta kokemattoman korvaan kuulostaa karulta. "Eihän muiden onni ole meiltä pois." Mutta kun vuosi toisensa jälkeen seuraa, kuinka kaikki muut saavat sen mitä itse eniten maailmassa toivoo... Kuinka se kaikilla muilla tuntuu onnistuvan sormia napsauttamalla, kunhan vaan keksivät NYT haluta. Kuinka ystävät, jotka ovat alkaneet toivoa samaan aikaan, ovat kasvattaneet jo toisestakin lapsesta taaperon ja itse saa aikaan vaan enkeleitä. Kuinka pariskunnat, jotka ovat hädin tuskin tunteneet toisensa yhtä kauan kuin itse on yrittänyt, saavat lapsen, toisenkin. Kun seuraa päivästä toiseen vierestä raskautta, joka joka hetki muistuttaa, että ellei keskenmenoa olisi taas tullut, olisi itse samassa tilassa. Kun tuttava, joka ei uskonut lapsia ikinä haluavansa tuleekin suosittelemaan äitiyttä, kun on sen kahden ex tempore-lapsen synnyttyä todennut niin ihanaksi ja antoisaksi. Itse en ainakaan kyennyt seuraamaan vierestä katkeroitumatta. 

Ja vaikka oma raskaus on jo pitkällä, on vaikea päästä tunteista yli. Eihän mikään vieläkään ole varmaa. Ja kun on jo niin rakastunut tuohon masussaan möyrivään olentoon... Menetyksen pelko saa järjettömät mittasuhteet. Kun oma keho on pettänyt niin monesti... Kun ensin raskautuminen ei onnistunut. Ja kun se viimein onnistui, en pystynyt pitämään pieniä hengissä. Ja kun kehitys pysähtyi, elimistö ei osannyt päästää irti. Ei edes lääkkeiden avustamana. Kun on niin monesti epäonnistunut jopa epäonnistumisessa... Onko ihme, että on vaikea luottaa kehonsa hoitavan tämän raskauden vihdoin kunnialla loppuun?

Ihanaa on kuitenkin ollut huomata, että ystävät, joista kaiken katkeruuden seurauksena on etääntynyt, joihin on pikku hiljaa lakannut pitämästä yhteyttä, joiden lapsia ei ikinä saanut aikaiseksi mennä katsomaan, ovatkin hiljaa tahoillaan ymmärtäneet ja palanneet nyt kuin vaivihkaa takaisin. Vaikka omaan itseeni ja omaan tuskaani sulkeutuneena sysäsin heidät syrjään. Kiitos siitä teille. Ja anteeksi.

Erilaisten äitien-jakson ehtii vielä käydä Katsomossa katsomassa. 

Niin lähellä, niin kaukana

Isänpäivä. Yksi niistä päivistä, joiden yli on viime vuosina halunnut vaan hypätä. Viime vuonna... Niin. Viime vuonna tähän aikaan yritettiin jälleen päästä yli keskenmenosta.

Tänä vuonna kaikki on toisin. Pieni myyrä, joka viikon päästä täysiaikaisuuden saavuttaa, on möyrinyt koko päivän masussa. Ja mies sai ensimmäisen isänpäivälahjansa, vaikkei selvästi osaakaan vielä itseään varsinaisesti isänpäivän päivänsankarina pitää. Sitäkin pelottaa. Vieläkin. Se on niin lähellä ja silti vielä niin kaukana.

Paketti sai silti hymyn sen huulille ^.^

Sukkia, sukkia, lisää sukkia.

 

Niin, siis sanoinko jo, että olen neulonut sukkia? -.- Operaatio Joululahjottavien Varput Lämpimiksi siis jatkuu, tällä kertaa miesten sukilla. Ja koska nämäkään lahjottavat eivät seikkaile blogimaailmassa, uskallan jälleen julkaista kuvat ennen joulua.

Kaipasin taas sukkiin "jotain pientä jujua" ja idea tähän perusmalliin löytyin jälleen, yllätys yllätys, Ravelrystä. Samalta näyttävän sukan ohje on siis julkaistu Simply Knitting-lehden syyskuun 2010 numerossa (Louise  Butt - Man-sized socks). Koska lehteä en omista enkä varsinaisesti tarvinnut ohjetta vaan miehisen idean, niin tässäpä esittelyssä kuvan perusteella soveltamani versiot näistä vauhtiraitaisista sukista. Perussukkamallissa siis jatkoinkin 1 oikein-1 nurin joustinta varresta kärkeen sukan ulkosyrjissä jalkapöydän päällä. Langat taas sitä mitä kenenkin tyyliin sopivasti kaapista löysin ja puikot lankojen mukaan.

Erityisen paljon pisti hihityttämään formuloita fanittavalle sukulaismiehelle taiteilemani Ferrarisukat, joista tuli ainakin omasta mielestäni vallan mainiot ^.^

Sukka jos toinenkin

Koska tontulta voi koska vaan loppua aika kesken, se on tänä vuonna yrittänyt neuloa jouluneulomukset ajoissa alta pois ;) Tämä ensimmäinen sukkasarja on neulottu Broken Seed Stitch-sukkaohjeella, joka on ilmaiseksi ladattavissa Ravelrysta. Ihastuin ohjeeseen! Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppoa neulottavaa luennoille tai telkkarin ääreen, muttei kuitenkaan ihan tylsää. Ja lopputulos näyttä kivalta, mielestäni monimutkaisemmalta kuin onkaan. Kaikkiin sukkiin on käytetty varastossa marinoituneita lankoja ja ne ovat osa Kahelia VarastoneulontaKALia (Knit-Along), jossa on pyritty tänä vuonna tuhoamaan valtavan suuriksi paisuneita lankavarastoja. Puikot ja silmukkamäärät tietysti sitten lankojen mukaan; mallineuleen ainoa edellytys silmukkamäärälle on neljällä jaollisuus.