Meidän vanhempi koira on taas vahtinu mua koko alkuraskauden. Niin kun ennenkin, sen käytöksen perusteella mä tälläkin kertaa uskalsin toivoa plussaa, kun aloin testiä tekemään. Se ei päästä toista koiraa riekkumaan mua päin vaan säntää väliin, ja komentaa Miestä liian pitkien työpäivien jälkeen, kun "sen vahtivuoro" on ilmeisesti venyny liian pitkäksi. Se tulee valvomaan mun unta, jos Mies menee saunaan vasta kun oon nukahtanu. Nuorempi koira ei tajua mistään mitään, joskin nyt sekin on alkanut nuuskimaan mua enemmän.
Ensimmäisessä raskaudessa vanhempi koira reagoi voimakkaasti myös keskenmenoon, ennen kun itse edes tiedettiin kehityksen pysähtyneen. Tai ainakaan ei keksitty mitään muuta syytä sille, että aikuinen sisäsiisti koira alkoi pissailla sisään, oli levoton ja tuskainen. Koira käytettiin kahdesti eläinlääkärissä, missä sitä ultrattiin, kuvattiin ja tutkittiin, mutta vikaa ei löytynyt. Oireet loppuivat kuin seinään, kun ultrassa todettiin pienen kehityksen pysähtyneen ja mä jäin sairaalaan. Seuraaviin keskenmenoihin se ei kuitenkaan reagoinut samoin. Liekkö ensimmäinen kerta siis sattumaa, vai olisiko toisen keskenmenon osalta syynä se, että kehitys sillä kertaa pysähtyi jo aiemmin eikä koira ehtinyt reagoida raskauteenkaan niin voimakkaasti. Kolmannella kerralla taas vuoto alkoi itsekseen ja keskenmeno todettiin aiemmin kuin ensimmäisellä kerralla.
En tiedä. Onko kukaan muu huomannut eläinystävien käytöksessä muutoksia raskausaikana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta jättämällä viesti ^.^