Vaaleankeltaisia unelmia...

Hiljaiseloa kaikessa suhteessa.

Neulerintamalla tunika etenee hitaasti mutta varmasti, olkoonkin, että työtä on muutaman päivän hidastanut neuleähky. Voiko se olla todellistakaan?

Raskaus sitten... 7. viikko pyörähti käyntiin maanantaina. Olo on lupaavan huono, mutta toisaalta tähän aikaan ennenkin kaikki on vielä ollut hyvin. Ensi viikolla on ensimmäinen ultra, sen jälkeen voi toivottavasti parin päivän ajan hengittää vapaammin.

Pahoinvoinnin myötä olen kuitenkin antanu pienen hetken ajan ajatusten harhailla. Lastenhuoneeseen. Alakerran toinen makuuhuone on tällä hetkellä "pukeutumishuoneena". Siellä seinät on maalattu "aavikonkeltaisella". Sahara se taisi olla värikartassa. Ensimmäisen raskauden ensimmäisten viikkojen aikaan naiivisti jo mietin, kuinka huoneesta saisi aavikko/viidakkoteemaisen lastenhuoneen. Siellä asuu jo kaksi pientä keltaista nojatuolia, joissa voisi istua imettämässä tai toisaalta neulomassa pienen pientä nukuttaessa. Toisessa nojatuolissa halikaveria odottaa kirahvipehmo.

Katsoin tänään Yle Areenasta Blogistanian jakson, jossa esiteltiin Hupsistarallaa-blogi. (Mulle uusi tuttavuus, palaan varmasti lueskelemaan toistekin,) Blogin kirjoittaja oli kuvausten aikaan raskaana ja neuloi Eläinsatupeittoa vauvalle. Niin. Että meidänkin vauva -jos joku korkeampi taho meille vauvan vihdoin nyt, tai edes jonain päivänä suo- tarvitsee eläinsatutilkkupeiton. Meidän peitto voisi olla joko lastenhuoneeseen sopivasti keltaisen, kullanruskean ja oranssin sävyissä eksoottisemmista viidakoneläimistä kasattu tai toisaalta isin ja vauvan yhteisiin hellittelyhetkiin suunniteltu kotimaisista metsäneläimistä koostuva vihreä-ruskea täkki.

Ehkä vielä jonain päivänä. Ehkä jo ensi jouluna...