Viime viikkoina ei mikään projekti ole edistynyt. Mä vaan odotan. Odotan. Pelko ja toivo vaihtelevat mielessä, pikku hiljaa viikkojen edetessä alkaa usko raskauden etenemiseen kasvaa. Torstaina, kun viikkoja oli 10+3, kuultiin kotidoplerilla taas pienen Myttysen sydänäänet. Vaikka aiemmat keskenmenot on todettu vasta viikkoa myöhemmin, on pieni ollut tällä kertaa siis elossa pidempään kuin koskaan ennen. Sydämessä elää toivo: Jospa ensi jouluna todella saataisiin kotiin pieni, pehmeä, tuhiseva paketti...
Neulomusrintamalla on ollut hiljaista. Tuntuu etten väsymykseltä ole saanut edes projektipussukoita avattua. Nyt kuitenkin väsymys alkaa hivenen helpottaa ja kaivoin kassista esiin lähes valmiin Still light-tunikan.
Tunika alkaa olla hihoja ja taskuja vaille valmis. Ja jos lankaa jää, tai jos ehdin sitä ostamaan lisää, taidan neuloa helmaan muutaman sentin lisää. Nykyisessä mitassaanhan tuo ei nimittäin pelkkien sukkahousujen kanssa käytettäväksi sovellu, niin kuin suunnittelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta jättämällä viesti ^.^